Eihän tässä näin pitänyt käydä....!

Bambin piti tulla kotihoitoon. Ihan oikeasti.

Pöhkö-Pampula raivasi paikan kotihoitoperheensä sydämeen ja saimme tarjota hänelle ihan oman kodin. 

Siitäkin huolimatta, että kakara on keksinyt yöheräämisten riemun, lukenut monta kirjaa ja osaa olla välillä aika mahdoton, olemme kovasti onnellisia.

Pikkulikka on kotona.

Normikakara

Meidän perheeseen kuuluu kaksi espanjalaista rescuekoiraa. Kummatkin ovat kotiutuneet nopeasti ja kumpikin ovat olleet ns. 'helppoja', mitä se ikinä tarkoittaakaan. Kummankin tausta on kuitenkin näkynyt käytöksessä jollain tavalla.

Valo pelkäsi kotiin tullessaan oviaukkoja, vettä, kovia ääniä ja ihmisen kädessä olevia esineita. Yulin oli alussa, ja välillä vieläkin, vaikea rauhoittua ja se on edelleen hyvin tarkka takapäästään. Yuli myös suhtautuu uusiin ihmisiin varauksellisesti. Tosin on vaikea sanoa, johtuuko se vaan koiran luonteesta vai jostain muusta. Ja meillä koirat nyt muutenkin saavat ihan itse päättää, haluavatko tutustua uusiin ihmisiin. Olen allerginen sosiaalisuuspakolle ja se koskee niin ihmisiä kuin eläimiäkin.

Bambi on toista maata. Toki uudet asiat jännittävät, mutta uteliaisuus vie voiton, vähästä ei hätkähdetä ja jos joku kotihoitokaveri ärähtää, pikkulikka ei ole moksiskaan. En ole tämän melkein kahden viikon aikana törmännyt yhteenkään asiaan, joka kielisi tytön tarhataustasta. Olen kovasti kiitollinen, että Bambi pääsi niin nopeasti tarhalle joutumisensa jälkeen Espanjassa kotihoitoon. 

Toki, se ei tarkoita, etteikö mörköjä vastaan tulisi; olemme kuitenkin eläneet hyvin hissunkissun Bambin saapumisen jälkeen; lyhyitä lenkkejä, ei kiihdyttäviä leikkejä, tasaista päivärytmiä. Mielenkiinnolla odotan, mitä murrosiän kynnyksellä olevasta tytöstä kuoriutuu. Joten katsellaan ja kuulostellaan.

Missä on OFF-nappula?

Bambi on utelias pentu, joka on hyvällä tuulella heti aamusta herättyään aina siihen asti, kun (vihdoin) nukahtaa. Kakaramaisuus näkyy myös sellaisena älyttömänä höseltämisenä iltaisin, kun ipana ei vaan malta nukkua. Bambi juoksee pihalla lelu suussa, viskoo lelua, hyökkää heinikkoon, tulee pusuttamaan ihmistä, haastaa muita koiria leikkiin, roudailee suussaan kaikkea, mihin ylettyy.

Helteet eivät ole tyttöä häirinneet, muita koiriamme kylläkin. Olenkin käyttänyt koiria suihkussa, mikä on tuntunut helpottavan elukoiden oloa huomattavasti. Bambi tulee yleensä jonkun toisen siivellä suihkuun myös. 

Kesän merkkinä on pihalle viritetty myös lasten puhallettava uima-allas, jonka Bambi totesi erittäin nopeasti vaarattomaksi. Suihkun tai altaassa kahlailun jälkeen tuleekin sitten se pakollinen hepuli.

Koirat olivat eilen ensimmäistä kertaa keskenään lähes 7 h. 'Yksinolo' oli sujunut vailla ongelmia, eikä pikkulikka ollut lainkaan hätääntyneen oloinen. 

Tässä taloudessa niin ihmisten kuin koirienkin ruokarauha on pyhä asia. Muita ilon aiheita tällä viikolla onkin ollut se, että Bambi on oppinut odottamaan omaa vuoroa ruokailutilanteissa.

Aamu-unet tältä aamulta. Kuvaa edelsi noin tunnin pihariekkuminen...

Leiki mun kaa

Bambi on nyt aloittanut hyvinkin määrätietoisen leikkiinkutsumisen. Pieni tempaisee tismalleen oikeaoppisen leikkiinkutsuniiauksen ja päästää suustaan huvittavia ääniä.

Jos Bambi ei saa vastakaikua muilta koirilta, se keksii kyllä hyvin nopeasti jotain omaa kivaa. Olen koittanut pikkulikalle antaa jotain ei-kiihdyttäviä leluja (ihan muun porukan mielenrauhan vuoksi), mutta tuossa iässä keskittymiskyky piisaa muutaman sekunnin verran ja sitten taas ajatus karkaa ihan jonnekin muualle.

Pentu on siis taustoistaan huolimatta ihan normikakara. Ja aikas ihana sellainen.

Bambin Länsimetro -projekti

Missä on La Bambi??!

Pieni koira ehtii moneen paikkaan. Ja nopeasti. Pieni koira myös apinoi kavereita. Kaikessa.

Koska erityisesti Valo on tarkkana tontin rajoista, myös Bambi on ottanut tavakseen kiivetä vartiopaikalle, josta näkee, onko joku tulossa.