Pennun pitkä päivä ja rohkeustreenejä

Koirat ovat Jonaksen tulon jälkeen olleet heti päivästä yksi itsekseen, pienempiä ja vähän pidempiäkin pätkiä.

Eilen oli ensimmäinen pidempi itsekseenolo, joka oli sujunut ihan superhyvin. Vastaanotto kotiin tullessa tosin oli ehkä hieman ylivuotavainen. Tänään olikin sitten tullut hieman tylsää ja Jonas oli päättänyt kuluttaa aikaa askartelemalla. Siltikin, yksinolo on sujunut pelottavan hyvin. Onneksi minulla on huomenna etäpäivä, joten ei tarvitse treenata pidempää yksinoloa useampaa päivää peräkkäin.

Jonas on edistynyt reilussa viikossa ihan hurjasti. Kotinurkat ovat tulleet tutuksi ja Jonas on kotioloissa avoin ja luottavainen (Jonas laittaa hoitomamman sydämen ruttuun painaessaan pään syliin silitettäväksi). Harjoituskohteena meillä on saman rentouden ja iloisuuden siirto kodin ulkopuolelle. Jonas on Espanjassa ollut kahdella eri tarhalla ja lisäksi kotihoidossa, joten aina kun on lähdetty liikenteeseen, on vaihdettu paikkaa. En tietysti tiedä, mitä Ison Kakaran päässä oikeasti liikkuu, mutta kotoa poistuminen selvästi jännittää ja kotiinpaluu on niin i-ha-naa, ettei tahdo pysyä nahoissaan.

Meillä on aikaa. Harjoitellaan.

Iso ilonaihe on se, että koirille nameja annettaessa Jonas osaa odottaa vuoroaan ja  ei enää tunge (pitkää) kuonoaan muiden apajille. Ruokaillessa Jonas on koko ajan muuten ollut todellinen herrasmies. Taitava!

Voihan pentu sentään!

Jonaksen tulo on ollut rankkaa muille koirillemme. Vanhemmat rouvaskoirat ovat selvästi väsyneitä murkun puuhasteluun. Bambi punkee itsensä syliin ja tarvitsee huomiota selvästi enemmän.

Kohta olemme eläneet viikon yhdessä ja Jonas alkaa enemmän vaikuttaa pennulta. Kyllä, se saa aamuisin heräämisen jälkeen heräämishepulin. Ja kyllä, se saa hepulin ruoan jälkeen. Ja kyllä, se napsii housunlahkeita ja varpaita. Ja kyllä, se roudailee tavaroita pitkin taloa ja viheltelee mennessään.

Jonas osaa myös mennä käsittämättömän pienelle kerälle ja päästää syvän huokauksen. Ja hiipiä viereen ja laittaa pään syliin paijattavaksi.

Leikkimisen hurmasta ja vaikeudesta

Jonas yrittää kovasti leikkiä koirakavereiden kanssa. Ihan tosissaan. Osaa tekeytyä pieneksi ja tehdä myös hyvin sievän leikkiinkutsuniiauksen. Välillä juoksemisen hurma vaan menee yli ja se unohtaa oman kokonsa. Eikä tuo kehonhallintakaan ihan priimaa ole, eikä tietysti voikaan olla.

Vaikka painoeroa muihin perheessämme oleviin koiriin ei juurikaan ole, on Jonas huomattavasti korkeampi kuin muut, joten tassun lämäytys naaman eteen tai läheltä-piti-törmäys juoksukaveriin ei ole mukavaa ja saa aikaan mielipiteen ilmaisun juoksukaverissa. Jonas on tähän mennessä ymmärtänyt kaverin palautteen.

Lelujen kanssa leikkimistä yhdessä on harjoiteltu hieman ja siinäkin pidetty huolta siitä, että kun leikki alkaa olla hieman kiihtynyttä, se lopetetaan. 

Pöhköpäiviä ja päikkäreitä

Kun koira lentää tarhalta Suomeen, matkustaa vieraiden tyyppien kanssa autossa uuteen paikkaan, joka tuoksuu, kuulostaa ja näyttää uppo-oudolta, ei ole ihme, että ensimmäiset päivät menevät hieman sumussa niin koiran kuin kotihoitopaikankin osalta.

Meillä tunnelma on vaihdellut pöhköstä hillumisesta päikkäreihin. Eilen illalla lisämausteena alkoi ikkunasta toiseen juokseminen ja haukkuminen. En vieläkään tiedä, mikä käytöksen laukaisi ja taatusti asiaa ei auttanut se, että muut koirat mukavasti liittyivät kuoroon. Jonas osasi kuitenkin rauhoittua yöksi nukkumaan. Joku jännä eilen purkautui, koska on nyt aamulla ollut aivan veto poissa. Tai sitten vaan malttaa nukkua kunnolla.

Jonas on löydetty kadulta ja viety Asoka Orihuelan tarhalle 09/16, eli tämä kakara on viettänyt tarhalla suurimman osan elämästään. Siksi otammekin nyt hyvin rauhallisesti ja hitaasti, keskittyen siihen, että kundin olo olisi turvallinen.

Ylpeänä olen seurannut koiriemme toimintaa. Valo-koiramme, joka on sosiaalisesti erittäin pätevä, seuraa silmä kovana porukan puuhia. Liian paljon iholle tunkeva juniori taltutetaan hyvin matalalla, lähes kuulumattomalla hyrinällä ja toisaalta pikkukundin viereen mennään pötköttämään. Leikkien yltyessä liian rajuiksi (Jonas osaa hienosti varoa, mutta ei aina muista, missä sen koivet ovat), Valo menee viereen seisomaan ihan hiljaa ja katkaisee tilanteen. Tietenkin ihmiset seuraavat tilanteita myös ja puuttuvat niihin, mutta ihailen Valon tarkkaa ja vähäeleistä viestintää. Kun koirat saivat ekat pureskeltavat samassa tilassa, Valo piteli omaansa tassujen välissä ja seurasi syömättä niin kauan, että jokainen oli asettunut rauhassa syömään omaansa. Mitkään ylisanat eivät tee oikeutta meidän Valtsulle.

Jotain tuo koirapoika tekee oikein, koska eilen illalla pääsi samalla sohvalle Valon ja Bambin kanssa.

Jonas

Costa Blancan rescuekoirat ry:n Jonas saapui kotihoitoon 22.1.2017 heti puolen yön jälkeen. Boxista kömpi ulos ymmärrettävästi hieman hämmentynyt koipieläin.

Jonas on nyt ollut meillä kotihoidossa n. 1,5 vuorokautta. Portaissa oppi kulkemaan todella nopeasti, kodin äänet eivät pelota ja kotihoitopaikan koirien kanssa koittaa kovasti viritellä leikkiä. Takapakkeja tulee, se kuuluu asiaan, mutta alku vaikuttaa todella lupaavalta.

Jonaksen arvioitu syntymäaika on 05/16, joten se on ihan kakara vielä.