perjantai 27. tammikuuta 2017

Voihan pentu sentään!

Jonaksen tulo on ollut rankkaa muille koirillemme. Vanhemmat rouvaskoirat ovat selvästi väsyneitä murkun puuhasteluun. Bambi punkee itsensä syliin ja tarvitsee huomiota selvästi enemmän.

Kohta olemme eläneet viikon yhdessä ja Jonas alkaa enemmän vaikuttaa pennulta. Kyllä, se saa aamuisin heräämisen jälkeen heräämishepulin. Ja kyllä, se saa hepulin ruoan jälkeen. Ja kyllä, se napsii housunlahkeita ja varpaita. Ja kyllä, se roudailee tavaroita pitkin taloa ja viheltelee mennessään.

Jonas osaa myös mennä käsittämättömän pienelle kerälle ja päästää syvän huokauksen. Ja hiipiä viereen ja laittaa pään syliin paijattavaksi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti