Eilen oli ensimmäinen pidempi itsekseenolo, joka oli sujunut ihan superhyvin. Vastaanotto kotiin tullessa tosin oli ehkä hieman ylivuotavainen. Tänään olikin sitten tullut hieman tylsää ja Jonas oli päättänyt kuluttaa aikaa askartelemalla. Siltikin, yksinolo on sujunut pelottavan hyvin. Onneksi minulla on huomenna etäpäivä, joten ei tarvitse treenata pidempää yksinoloa useampaa päivää peräkkäin.
Jonas on edistynyt reilussa viikossa ihan hurjasti. Kotinurkat ovat tulleet tutuksi ja Jonas on kotioloissa avoin ja luottavainen (Jonas laittaa hoitomamman sydämen ruttuun painaessaan pään syliin silitettäväksi). Harjoituskohteena meillä on saman rentouden ja iloisuuden siirto kodin ulkopuolelle. Jonas on Espanjassa ollut kahdella eri tarhalla ja lisäksi kotihoidossa, joten aina kun on lähdetty liikenteeseen, on vaihdettu paikkaa. En tietysti tiedä, mitä Ison Kakaran päässä oikeasti liikkuu, mutta kotoa poistuminen selvästi jännittää ja kotiinpaluu on niin i-ha-naa, ettei tahdo pysyä nahoissaan.
Meillä on aikaa. Harjoitellaan.
Iso ilonaihe on se, että koirille nameja annettaessa Jonas osaa odottaa vuoroaan ja ei enää tunge (pitkää) kuonoaan muiden apajille. Ruokaillessa Jonas on koko ajan muuten ollut todellinen herrasmies. Taitava!
Voi mikä ihana, ihana pikku-ukko! <3
VastaaPoista