Meidän perheeseen kuuluu kaksi espanjalaista rescuekoiraa. Kummatkin ovat kotiutuneet nopeasti ja kumpikin ovat olleet ns. 'helppoja', mitä se ikinä tarkoittaakaan. Kummankin tausta on kuitenkin näkynyt käytöksessä jollain tavalla.
Valo pelkäsi kotiin tullessaan oviaukkoja, vettä, kovia ääniä ja ihmisen kädessä olevia esineita. Yulin oli alussa, ja välillä vieläkin, vaikea rauhoittua ja se on edelleen hyvin tarkka takapäästään. Yuli myös suhtautuu uusiin ihmisiin varauksellisesti. Tosin on vaikea sanoa, johtuuko se vaan koiran luonteesta vai jostain muusta. Ja meillä koirat nyt muutenkin saavat ihan itse päättää, haluavatko tutustua uusiin ihmisiin. Olen allerginen sosiaalisuuspakolle ja se koskee niin ihmisiä kuin eläimiäkin.
Bambi on toista maata. Toki uudet asiat jännittävät, mutta uteliaisuus vie voiton, vähästä ei hätkähdetä ja jos joku kotihoitokaveri ärähtää, pikkulikka ei ole moksiskaan. En ole tämän melkein kahden viikon aikana törmännyt yhteenkään asiaan, joka kielisi tytön tarhataustasta. Olen kovasti kiitollinen, että Bambi pääsi niin nopeasti tarhalle joutumisensa jälkeen Espanjassa kotihoitoon.
Toki, se ei tarkoita, etteikö mörköjä vastaan tulisi; olemme kuitenkin eläneet hyvin hissunkissun Bambin saapumisen jälkeen; lyhyitä lenkkejä, ei kiihdyttäviä leikkejä, tasaista päivärytmiä. Mielenkiinnolla odotan, mitä murrosiän kynnyksellä olevasta tytöstä kuoriutuu. Joten katsellaan ja kuulostellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti